Kyllä taas on ollut jotenkin paha olla koko tän asian takia.

Tuntuu että tunteet  heittelee kun vuoristoradassa, välillä tuntuu että onpa oikeastaan ihan kiva että ollaan kaksistaan miehen kanssa, pystyy vaan nauttimaan toisesta. Sitten taas huonoina päivinä se lapsenkaipuu on ihan valtava. Se on jotain mitä ei edes pysty sanoilla kuvata, sitä vaan puuttuu tarkoitus koko elämältä.

Ja nyt se on nimenomaan ollut taas sitä :( Kun vielä kuulin että ainoa pariskunta meidän ystäväpiiristä jolla ei vielä lapsia ole, niilläkin on yritys päällä. Olen aivan varma että niillä onnistuu ennen meitä, ja jotenkin valmiiksi olen jo vähän jopa katkera ja kateellinen siitä. Nää tunteet on ihan uskomattomia, inhoan niitä, mutta ne tulee niin vahvoina ettei niitä pysty sivuttamaan.
Muistan kun pikkuveli kertoi että niille tulee lapsi. Tottakai olin niin älyttömän onnellinen niiden puolesta, mutta kun sen jälkeen tuli hetki että olin yksin, niin kyyneleethän sieltä tuli, eikä meinannut loppua.

Huomenna olis viikko kulunut simppatestistä, ja tietysti toivon että ne kerkeis tulla vaikka jo tällä viikolla! Sitten taas toisaalta toivon että ne vaan häviäisi postissa, tekis mieli perua koko ensikäynti ja unohtaa koko asia. Pelkään vaan niin kauheasti mitä sieltä tulee :( Jännittää ja pelottaa niin että on ihan fyysisesti paha olo, oksettaa, eikä tee mieli syödä mitään. Ajatukset harhailee ja tuntuu ettei saa mitään aikaseksi.
Töissäkin työt kasaantuu kun puuttuu ihan kokonaan se punainen lanka, siirtelen vaan kun robootti papereita pinosta toiseen.

No, perjantaina olis tarkotus lähteä miehen kanssa keikalle, ja pitkästä aikaan käydä baarissa. Todellakin tarviin nyt nollausta!